Tappari koeajaa
Sivun tarkoitus on osin huumoripitoinen. Koeajan aina joskus jonkun auton tai romun. Yritän kuvailla lähinnä auton ominaisuuksia, mutta myös vähän auton kuntoakin. Arvosanat 4–10:n välissä.
Uusin koeajo aina ylimpänä.
Renault Kangoo 1,5 diiseli ja vm kait 2007
Kaverini aikoi ostaa koppimopon. Lähdin mukaan ns. päällysmieheksi ettei tulisi aivan tyhmiä kauppoja. Ehkä kahdet aivot osaisi suhteuttaa tuotteen hinnan ja kunnon oikealle aikavyöhykkeelle?
Ranskis kökötti parkkiksella metsän reunassa yksinäisen näköisenä. Muut autot olivat jättäneet hajuraon Renuun. Olivathan muut autot suuremmalta osalta japseja. Renault Kangoo 1,5 diesel vuodelta 2006 vai oliko se 2007. Mutta joka tapauksessa se näytti ihan leluautolta ensi silmäykseltä.
Myyjä marssi paikalle, niin ei ehtinyt enempää keksiä mielikuvia. Rellussa on avaimissa ollut nappulat joilla auton saa auki vaikka kymmenen metrin päästä. Joku vekara oli kuulemma oli kaivanut ne irti eli auttanut muuta kuin lykätä avain oven lukkoon.
Mittarissa oli lukemat 140 000 tkm eli aika paljon pyöritetty ikäisekseen. Mittarista kun kohotti päätänsä, niin näki pahasti haljenneen tuulilasin.
Lähdimme sitten kokeilemaan tätä kahden hengen vehjettä isommalle tielle niin että kaverini ajoi. Kiihtyi kyllä aika hyvin rampista. Ihan virkeältä vehkeeltä vaikutti, mutta nopeuden noustessa alkoi oven välistä alkoi kuulua vinkunaa ja vonkunaa sekä ontto ääni valtasi matkustamoa niinkuin usein vanhemmissa pakuissa.
Ajoimme parkkipaikalle kokeilemaan vetoniveliä. Ei narissut. Kaverini kysyi, että mitä valoja ne tuolla kojetaulussa oikein ovat kun vilkkuvat kuin discovalot. Hehkun valohan se siellä vilkutteli päälle ja pois päältä ja niin edes päin sekä airbagin valo paloi keltaisena.
Keskikonsolissa on mukeille paikat. Tosin suomalaisille kahvimukeille ne ovat liian isot ja matalatkin eli ei mitään hyötyä.
Tuulilasin ja katon rajassa oli hylly jonne voi laittaa tavaraa. Tosin pohja oli epätasainen eli eihän siellä mikään järjestyksessä pysyisi.
Ikkunat toimii sähköllä, mutta kuskin ikkuna ei liiku minnekään. Vähän alkaa kaveriltanikin mennä usko tähän laitteeseen koska korjauksia pitäisi tehdä heti roppakaupalla (multa meni usko heti kättelyssä).
Menen ulos katselemaan laitetta päältäpäin ja kaveri tulee perässä. Hän läväyttää oven reippaasti kiinni. Kuuluu napsahdus. Keskuslukitus meni päälle ja auto käydä hurrutti tyhjäkäyntiä ja me seisotaan siinä vieressä tumput suorana. Soitto myyjälle jolta kuulemme, että toiset avaimet ovat vaimolla ja joka on Tampereella ja joka saapuisi takaisin kehä kolmosen sisäpuolelle vasta neljän tunnin päästä. Eipä siinä muu auttanut kuin, että myyjä tuli seisomaan Rellun viereen vahdiksi ettei se lähde omille teilleen, koska totesimme ettei käsijarrukaan ole päällä. Me taas liukenimme vähin äänin pois. Arvosana: 6
Suzuki Alto 1,0 vm 2000
Jostain syystä alkoi ex-temporee tekemään mieli keltaista pääsiäisautoa. En tiedä miksi näin. Sitten vaan selailemaan nettiauton tarjontaa.
Koska ei ollut varaa Ferrariin tai muihinkaan halvempiin ja hienoihin urheiluautoihin, niin lähdin katsomaan keltaista koppimopoa eli Suzuki Altoa.
Kusiaista (Fiat 600) ja Miniä ei halvalla enää saisi, koska niitä on niin vähän. Niissä on nykypäivänä sitä jotain, ei silloin kun ne olivat ns. ajankohtaisia. Ajattelin, että josko 2000-luvun Suzuki Alto jotenkin olisi verrattavissa niihin eli olisi hauska.
No, ei muuta kuin katsomaan. Jos mukana olisi olut sanavalmis työkaverini, niin hän olisi varmasti kysynyt, että minkä rotuiselle koiralle mä olen ostamassa koirankoppia?
Kurkistus konehuoneeseen osoitti, että on siellä vähän isompi kone kuin ompelukoneen moottori. 1980 luvun vehkeissähän oli kolmepyttynen kone keulilla. Renkaina olivat 13 tuumaiset, ei 12 tuumaiset joita viljeltiin silloin -80 luvun Altoissa.
Sata kiloa kun istui kuskin penkille, niin vehje taisi kallistua pahasti? Vaikea siihen oli kyllä aika ison jätkän mennä, polvet hakkasivat rattiputkea k oska penkkiä ei saanut tarpeeksi taakse. Ajattelin jo, että heivaanko etupenkin veke ja ajan takapenkiltä, mutta kun huomasin, miten lähellä takaikkuna on takapenkkiläiseen nähden, niin tämä lähes mopoautoon verrattava kulkine alkoi tuntua turvattomalta.
Jos siihen takakulmaan pusun antaisi vaikka Volvo V70, niin selkähän siinä vähintään menisi paskaksi ellei lähtisi henkikin. Rohkeana ihmisenä kuitenkin uskalsin lähteä koeajolle. Pieni kiihtyvyys pienellä moottorilla ja pienellä autolla. No, Helsingin pikkukaduille se kyllä riittäisi muttei juuri muualle.
Suht´ koht´ kevyt se oli käännellä vaikka ei ollutkaan ohjaustehostinta.
Jalkakäytävällä ihmiset näyttivät hymyilevän ivallisesti tämän katseenvangitsijan suuntaan. Oli pakko laittaa aurinkolasit päähän ja viedä vekotin äkkiä samaan paikkaan mistä olin sen ottanutkin.
Pois kun ahtauduin "Suitsasta" niin piti hetki venytellä raajojaan. Vehje sopii 150 senttiselle taiteelliselle tyypille joka ajelee kaupungin keskustassa.
Teille/tielle en vehjettä suosittele, mutta kaupungissa se jotenkin toimii.
Arvosana: 5½
Partner 410 ja teräketju
Taas tuli lipsuttua alkuperäisestä suunnitelmasta. Nyt ei tehty koeajoa autolla vaan koekäyttö moottorisahalla.
Sahasin paksua koivupölliä Partner 410 moottorisahalla ja vanhalla teräketjulla.
Se tuntui siltä kuin olisi syönyt näkkileipää ilman hampaita, pelkillä ikenillä.
Siinä sitten alkoi korvien välistäkin nousta savua siinä määrin, että naapuri meinasi hälyttää palokunnan paikalle.
Eikun auton rattiin ja nokka kohti rautakauppaa. Sieltä löytyi uusi teräketju. Asennuksen jälkeen saman saatanan puupökkelön kimppuun. Hyvä kun ei saha vienyt miestä mukanaan ja alkanut isännäksi. Menohalut olivat huimat. Siinä ei nokka kauan tuhissut, kun ko. kiusanhenki oli sahattu palasiksi ja moni muu koivutukki.
Partner 410 on todella hyvä saha niin sanottuun mökkikäyttöön. Unohtakaa Stihllit ja Homelitet. Ammattilaiselle eli metsurille Partner 410 ei nykypäivänä ole enää riittävä, mutta joku muu Partnerin malli kyllä käy varmasti ja esim. Jonsered merkistä löytyy hyviä vaihtoehtoja.
Arvosana Partner 410:lle ja uudelle teräketjulle: 9
Kottikärryt
Minulle ehdotettiin koeajon tekemistä koska en ollut sitä pitkään aikaan tehnyt.
Saavuin paikalle, katseeni etsi mutta koeajettavaa autoa ei näkynyt missään. Pian minulle lyötiin rukkaset käteen ja kottikärryn aisat. Piti siis ajaa yksipyöräistä. Pian selvisi myös, että olin joutunut huomaamattani talkoisiin. Minuahan oli selvästi vedetty nenästä.
Mutta itse koeajoon: kottarit kulkivat tyhjänä kevyesti ellei oteta huomioon lievää kitinää. Tosin lähes jokainen perheellinen mies on varmaan tottunut kitinään jo kotonaan. Ero on siinä, että nämä kärryt lakkaavat kitisemästä kunhan vaan laittaa pari öljytippaa pyörän akseliin. Kotona se onkin paljon vaikeampi toimenpide.
Mutta taas takaisin koeajoon: painavammalla kuormalla runko taipui vuoroin oikealle ja vasemmalle. Se oli taipuisa kuin vaimoni nuorena. Rengas oli ruovittamaton eli kaikki kulutuspinta oli lähestulkoon tallella. Ajokahvat (=aisat) olivat tuliterässä kunnossa. Ainoastaan aisojen kaasukahvat olivat silmiin pistävän väriset: punaiset. Sininen tai musta olisi ollut parempi.
Itse kuormatilassa eli "lavassa" oli lommoja niin kuin kymmenen vuotta vanhassa Ooppelissa.
En mieltynyt laitteeseen koska se toimi kauramoottorilla ja pakoputkeakaan ei ollut muuta kuin työntäjällä itsellään joista aika ajoin tulikin katkeran hajuista ilmaa eilisen hernerokkapäivän jälkeen. Arvosana: 4- ja kymmenen miinusta vielä perään ;)
Toyota Hiace diesel 5d pitkä
Hiace vuosituhannen vaihteesta. Pitkä malli ja viisi ovea. Kilometrejä takana 192 000. Pieniä käytön jälkiä siellä täällä. Varusteina aurinkolippa, joka on todella loistava keksintö tässä pakettiautossa ettei aurinko paista syliin. Lisävarustehan se tietysti on.
Koska ei ole turboa, niin "hissu" kärsii tehon puutteesta ainakin kiihdytyksessä tai ei tämä oikeastaan kiihdy. Ennen sitä kiihtyy kuski. Hevosvoimia on 79, mutta koska on diesel, niin sitkeyttä löytyy kyllä. Vielä kun perään laitetaan kärry joka maksimissaan saa painaa lasteineen 2000 kiloa, niin varsin kesy pakettiauto on sen jälkeen. Toki, kun sen saa vauhtiin niin kyllä se sitten menee aika hyvin, eikä ihan pienet mäen nyppylät hirveästi jarruta. Jos kärryyn pakataan lasti hyvin, niin aika huolettomasti saa sillä vetää eli tarvitse pelätä, että kärry alkaa heittelehtimään.
Viisi ovea helpottaa lastausta ja keskuslukko kulkua ovista. Auto lämpiää talvellakin sisätiloistaan tosi nopeasti. Talvella tosin ei pärjää ilman hyviä renkaita ja painoa auton takaosassa, koska tämä on takavetoinen ja todella surkea etenemään liukkaalla. Se johtunee siitä, että perä on todella kevyt kun takaylistystäkään ei juuri ole. Pelkästään kesällä kun tie on märkä ja ramppiin ajaa kovaa, niin perä voi lähteä varsin helposti irti tiestä. Ei siis lasten käsiin.
Kuitenkin olen ajanut eri pakettiautoilla aika paljon, niin kyllä Hiace on mielestäni selvä ykkönen kestävyydeltään, käyttöominaisuuksiltaan ja pitää hintansa hyvin moniin muihin merkkeihin verrattuna. Arvosana tulee siitä, kun vertaa muihin pakettiautoihin. Jos olisi enemmän tehoja, niin antaisin täyden kympin mutta nyt pitää tyytyä pienempään: 9+
Scania bussi Scalan korilla. Vuosimalli 2005. Ajettu 460 000 km.
Auton kori on kotimaista käsialaa. Sen on tehnyt Lahden Autokori. Pituutta lähes 15 metriä. Kokonaispaino 26 500kg. Miettikääpä sitä henkilöautoilijat, kun tulee liukkaat kelit. Ei kannata riisikippoineen lähteä kolmion takaa suoraan eteen, koska riisikipot painaa paljon, paljon vähemmän. Esim. joku 2006 vuosimallin Nissan Almera painaa n. 1250 kg eli Almera painaa noin 21 kertaa vähemmän. Tietää kyllä kuka jää toiseksi onnettomuustilanteessa.
Istumapaikkoja on 54 ja seisomapaikkoja 47. Auto kääntyy suht´ koht´ nätisti koska takimmaiset fillarit kääntyvät. Peräylitystä on silloin noin puolitoista metriä eli ihan ahtaaseen paikkaan ei kannata mennä.
Kuskin näkökulmasta ei paljon parannettavaa löydy. Ehkä jousitus saisi olla vähän pehmeämpi. Ovijarrut ovat tietty riesa, kun ne hidastavat pysäkille menoa ja varsinkin poislähtemistä, mutta nehän on jokaisessa tämän ikäisessä paikkurissa. Matkustajat ehkä toivoisivat vähän pehmeämpiä penkkejä ja verhoja auringonpaisteella.
Arvosana 10-
Volvo 240 Station Wagon -88
Vetäisin kuskin oven auki. Pelästyin, että tippuuko koko ovi kun se notkahti alaspäin. Sitten istahdin Volvon penkille koko sadan kilon voimalla. Ai perkele! Penkki oli kova kuin eno vainaan keinustuoli ja kallellaan kuin eno vainaan vene ennen kuin hän hukkui.
Tämähän on kuin vanha traktori. Haisikin jollekin. Lieköhän haissut vanhalle svedupelle-homolle?
Jysäytin Volvottimen tulille. Vaihde silmään, kytkin ylös ja kaasua silmään. Hätkähdin, että jäikö perä tielle vai? No, ei sentään. Mukana se tuli. Se tosin vaikutti väljältä kuin seitsenkymppisen prostituoidun tavara. Ei tosin ole kokemusta asiasta ;)
Tämä yksilö tuntui olevan jo lähes finaalissa. Arvosana 4+
Mazda 323 1,5 -93
Auto näytti jopa hyvältä, kun vieressä seisoi ruosteinen Nissani. Tarkemmin katsoen maali oli toisinpaikoin haalistunut pahasti, varsinkin nokkapellin aurinko oli polttanut neljäntoista vuoden aikana vaaleaksi. Se oli kuin nelikymppinen nainen joka ei käytä meikkiä. Mazda näytti täysin perusautolta jota se olikin. Mittarissa oli 180tkm.
Kurvasin sen Espoon kaduille. Heti tuli esiin Mazdan perusvika: jäykkä aski eli vaihdekeppi oli kankea kuin rautakanki. Se häiritsi ajon sujuvuutta, mutta se oli pientä verrattuna siihen että pian alkoi nykimään. Pian se loppui, mutta alkoi taas. Oli aika selvää, että vika on boxissa.
Päätin keskeyttää auton koeajon siihen paikkaan. Parkkeerasin sen Nissanin viereen ja äkkiä karkuun ja kovaa. 5+
Opel Corsa 1,0 -98
Pieni harmaa koirankoppi seisoo harmaassa syksyisessä säässä parkkipaikan reunalla. Pitäisköhän tuohon mahtua aikuisen miehen? Penkki taka-asentoon ja perse penkkiin. Pääkään ei edes osunut oven karmiin, hyvä!
Mittarissa oli kohtuulliset metrit vaikka ottaisikin huomioon moottorin pienen koon. Kytkinpoljin oli lähes kymmenen senttiä korkeammalla kuin muut polkimet. Varsin oudon tuntuinen kapistus. Sorsa vaikutti aika pirteältä. Ohjaus tosin oli varsin jäykän oloinen eli ei ole paras mahdollinen valinta kaupunkiajoon. En tosin suosittele matka-ajoonkaan koska siellä se tuntui kevyehköltä. Jos vähänkin koski ohjauspyörään, niin kulkine oli jo vaihtamassa kaistaa. Kerrassaan vaarallinen tottumattomissa käsissä.
Kenelle tämä Ooppeli oikein sopii? Mielestäni ei kenellekään. Jos maahantuonti loppuisi, niin tuskin juuri kenellekään tulisi ikävä. Arvosana 5½
Ford Sierra 2,8i 4WD -80 luvun loppupuolelta
Sekavin tuntein lähestyin kulkuneuvoa. Ford on kirosana minulle ellei oteta lukuun -70 lukua ja vanhempia Fordeja. Asiaa lievensi se, että perässä luki mm. 4x4 ja 2,8i. Vähän oli ruskeaa tarttunut ovien alareunoihin ja helmoihin. Fordin keskuskukko on niin vanhoillinen niin kuin koko härvelikin. Tartuin ovenkahvaan ja repäisin oven auki. Huh. Johan on vahva pinttynyt tupakan savut ja lattiamatot olivat reikiä täynnä kipinöistä. Kuin olisi seinä vastassa ovella. Pyörtyminen oli lähellä. Oli pakko aukaista kaikki ikkunat ja kattoluukku, että kykeni ajamaan laitteella, että sai hengen edes jollakin lailla kulkemaan.
Odotin, että auton teho vie jalat alta mutta se oli suuri pettymys. 150:sta pollesta oli iso osa kadonnut taivaan tuuliin. Toki autolla oli painoa 1290kg ja neliveto joka vie tehoja, mutta… tehoja jäin kaipaamaan. Sierra oli ilmeisesti nelivedon ansiosta varsin hyvä ajaa näin vanhaksi autoksi. Todella tukevan oloinen peli. Jos hajuhaittaa ei olisi, niin antaisin seiskan, mutta hirveän pinttyneen hajun vuoksi arvosana on vain 4½
MB 190, bensa 80-luvun lopusta
Päältä päin siistin näköinen. Autoista tietämätön voisi luulla sitä paljon uudemmaksikin. Sisältäkin siistin oloinen, väriltään vihreä. Luulisi, että vihreä sisusta olisi aivan "öklö", mutta kyllä se sopi tähän pikkumersuun hyvin. Vain pieni reikä kuljettajan istuimessa rikkoi kokonaisuuden.
Eikun kokeilemaan. Sata kiloa vei jakkaran pohjaan asti. Heti liikkeelle lähtiessä huomasin perässä olevan välystä (siis auton perässä). Auton sai vaihtaessa toiselle helposti nytkähtelemään. Penkki oli tosi surkean oloinen. Mutkissa keinuin jousien päällä. Oli tunne, että voisin tippua, ellei ovi olisi ollut kiinni ja itseni köyttänyt henskeleillä autoon kiinni. Vähän sellainen tunne kuin yrittäisi istua jumppapallon päällä ja samalla keskittyä lukemaan lakitekstiä.
Kaupunkiajossa piti koko ajan ajaa eli ajo ei voinut olla rentoa. 80-130km/h suoralla tiellä ajettaessa kulkuneuvo pääsi oikeuksiinsa. Se oli silloin lähes nautinnollinen ajettava, jos ei laita puutteeksi sitä, että kiihtyvyys riittänee vain vaari- ja mummokuskeille.
Koeajon päätteeksi nousin autosta pois. Joku pisti perseeseen. No, voi helvetti. Uusiin tuhannen euron farkkuihin tuli reikä.
Autosta jäi vanhoillinen tunnelma kuin olisi palannut 1970 luvulle. Ei edes keskuslukkoa. Täysin yliarvostettu auto tuo Mersu. Siitä jäi varsin ahdistava kokemus. Arvosanaksi kuitenkin niinkin hyvä kuin 6½.
Nissan Micra 1,0 Avec -99
Päällisin puolin ei oikein innostuta: maalivikaa ja takapuskuri halki. Astun kuitenkin penkin ja ratin väliin. Siellä haisee vanha hiki, pinttynyt tupakan savu ja penkit ovat likaiset. Alkaa melkein etomaan. En kuitenkaan anna periksi. Auto lähtee kyllä hyvin käymään. Helteestä johtuen päätän aukaista molemmat sivuikkunat, mutta repsikan puolelta ikkuna on jumissa. Sitten katseeni osuu mittariin: 378 000 km!!! Ei paljon lupaa. Auto lähteekin ihan yllättävän pirteästi liikkeelle ja kulkeekin niin hyvin kuin tollanen pikkukoneinen voi. Mutta vitoselle vaihtaessa paikka on tyhjä, vaikka auto on 5-vaihteinen. Vitosvaihde on kadonnut. No, kun mittaria katsoo ja auton kuntoa niin ei ihmekään, että Nissanin tyyppivika on iskenyt. Lisäksi joku takajarru laahaa tai ainakin kuulu helvetinmoinen kitinä ja vinkuna. Ainoa mikä tuntuu uskomattomalta, että tuolla kilometrimäärällä moottori toimii vielä hyvin. Voihan se tietysti olla, että kone on vaihdettu. Loppujen lopuksi kuitenkin aika järkyttävä kokemus.
Arvosana 6-
Toyota Camry 2,0 GLi -87.
Kävelen kohti hopean väristä Camrya vähän apaattisen oloisena. Ruostetta on tarttunut auton alapäähän. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla.
Avaan kuljettajan oven. Suupielet nousevat vähän ylöspäin. Ihmeen siisti siniharmaa sisätiloiltaan. Mittarilukemakaan ei mahdoton: 269 tkm. Tuskin ehdin avaimeen koskea, kun se jo käy. Ykköstä silmään ja kytkin ylös. Kulkee ihmeen tasaisesti vuosimallin huomioon ottaen. Kiihtyykin näin vanhaksi hyvin. Eipä taida 128:sta kaakista kovin paljoa kadonnut. Todella miellyttävä ajettava vaikka ikää onkin jo ruhtinaalliset 20 vuotta.
Tekniikaltaan tuntui olevan ikäisekseen ihan ysi puolen luokkaa, mutta koska pellit tyypilliseen japanilaiseen tapaan ovat mitä ovat, niin on pakko laskea arvosanaa. Camry oli positiivinen yllätys. Arvosana 9.